Neljän vuoden välein järjestettävät olympialaiset ovat maailman suurin ja arvostetuin urheilutapahtuma, joissa menestyminen on jokaisen urheilijan unelma. Klassisten kesäolympialaisten vastapainoksi syntyneet talviolympialaiset hakivat pitkään paikkaansa ja aikatauluaan kesäkisojen rinnalla.
Aluksi muutamissa talvilajeissa kuten luistelussa ja jääkiekossa kilpailtiin kesäolympialaisten yhteydessä, ja myöhemmin kesäkisoihin ehdotettiin lisättäväksi yksi talvilajeihin keskittyvä viikko. Sodat ja muut poikkeustilanteet sekoittivat järjestelyjä vuosisadan alkupuolella, mutta vuonna 1924 Ranskan Chamonix’ssa Pariisin olympialaisten yhteydessä järjestetyn talvilajien viikon on jälkeenpäin päätetty olleen virallisesti ensimmäisten talviolympialaiset. Siitä lähtien talvi- ja kesäolympialaisia on molempia järjestetty säännöllisesti, ensin aina samana vuonna, ja myöhemmin siirryttiin nykyiseen järjestelyyn, jossa kilpailut käydään neljän vuoden välein; kesäolympialaiset karkausvuosina ja talviolympialaiset muina parillisina vuosina.
Urheilun olympialaiset arvokilpailut ovat jättimäinen, koko maailman urheilun ystävät yhteen keräävä tapahtuma, joka avataan juhlallisin menoin sytyttämällä olympialaisten syntysijoilta Kreikan Olympiasta kuljetettu olympiatuli kilpailupaikalle. Lopuksi järjestetään yhtä juhlavat päättäjäiset, joissa olympiatuli sammutetaan tapahtuman loppumisen merkiksi, ja olympialippu luovutetaan seuraavan isäntäkaupungin edustajalle.
Yhteensä noin kaksi ja puoli viikkoa kestävä kisarupeama on valtava ponnistus kilpailujen isäntämaalta ja etenkin –kaupungilta, ja se työllistää palkatun henkilökunnan lisäksi tuhansia vapaaehtoisia toimimaan eri tehtävissä kilpailuviikkojen aikana. Toisaalta kilpailujen isännöinti on tavoiteltu kunniatehtävä, ja siihen haetaan hyvissä ajoin jopa yli kymmenen vuotta ennen itse h-hetkeä. Välillä arvostelua on herättänyt isäntäkaupunkien taipumus jättää vaivalla ja suurin kustannuksin rakennetut kilpailupaikat ja kisakylät rapistumaan tapahtuman päätyttyä.
Olympialaisten symboli on viidestä eri värisestä ympyrästä muodostuvat olympiarenkaat, joissa sininen, keltainen, musta, vihreä ja punainen rengas linkittyvät toisiinsa yhtenäisenä ketjuna. Täysin varmaa tietoa renkaiden määrän ja värien merkityksestä ei ole, ja mahdollisia selityksiä ovat ainakin maailman viisi maanosaa, antiikin ajan kilpailujen pituus eli viisi päivää, viisi ihmisen elämässä menestyäkseen tarvitsemaa ominaisuutta sekä antiikin ajan arvostetuin urheilulaji viisiottelu. Sitkeästi elävä huhu symbolin juontamisesta aina antiikin kilpailuista saakka ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan tunnuksen suunnitteli Paroni de Coubertin 1900-luvun alussa, ja se vihittiin käyttöön vuonna 1914. Kuitenkin vasta Berliinin olympialaisten alla vuonna 1936 symbolin käyttö oli alkanut levitä toden teolla.
Kilpailulajien kirjo on vaihdellut vuosikymmenten aikana
Talviolympialaisissa mukana olevien lajien määrä on vaihdellut paljonkin kilpailujen historian aikana. Jotkut lajit ovat olleet mukana alusta saakka, ja toiset ovat välillä poistuneet palatakseen myöhemmin takaisin ohjelmistoon. Mukaan on otettu myös kokonaan uusia lajeja, kuten lumilautailu eri muodoissaan, naisten mäkihyppy sekä freestylehiihto. Jotkut lajit ovat rikastuttaneet talviolympialaisten kisatapahtumia jonkin aikaa, mutta jääneet sitten pois mahdollisesti kokonaan. Tällaisia poistuneita lajeja ovat sotilaspartiohiihto, kuvioluistelu sekä Oslon olympialaisissa vuonna 1952 näytöslajina mukana ollut jääpallo.
Olympialaiset ovat urheilijan uran kohokohta
Jokaisen urheilijan unelma ja uran päätavoite ovat varmasti osallistua edes yhden kerran olympialaisiin. Jo itse kilpailumatka on upea elämys, ja valtavan olympiaorganisaation toteuttaman tapahtuman todistaminen paikan päällä jää mieleen loppuelämäksi. Mahdollisuuden avautuessa vain neljän vuoden välein nousee kilpailujen pääsylippu entistäkin suurempaan arvoon, ja jokainen kotimaassaan oman lajinsa mestari joutuu jännittämään paitsi sitä, osuuko kuntohuippu kohdalleen kisarajan ylittämiseksi ja kestääkö se itse kilpailuihin asti, myös sitä, onnistuuko pysymään terveenä, vai murentaako esimerkiksi harmillinen loukkaantuminen olympiaunelman ehkä lopullisesti.
Olympiavoittajista tulee suuresti ihailtuja sankareita, joiden nimi jää iäksi historiaan, ja voitto nostaa heidät vähintään piirun verran korkeammalle kuin muut menestyneet urheilijat. Toisaalta on myös paljon moninkertaisia olympiavoittajia, jotka ovat siis onnistuneet pysyttelemään maailman kärjessä jopa usean olympiadin ajan, ja toistamaan tavoitellun voiton useaan kertaan. Tällaisia ovat esimerkiksi norjalainen ampumahiihtäjä Ole-Einar Björndalen, norjalainen maastohiihtäjä Björn Dählie sekä naisista niin ikään norjalainen hiihtäjä Marit Björgen. Norjan ylivoimasta talviurheilulajeissa kertoo myös kokonaismitalitaulukko, jota Norja johtaa usean kymmenen mitalin erolla tilastoissa toisena olevaan Yhdysvaltoihin. Suomi on kokonaismitalitaulukon sijalla 10, ja voitettuja mitaleja talviolympialaisissa on tällä hetkellä yhteensä 161.